On se kumma, kun kaupungin johto ei suhtauden vesitornin kunnostamiseen mitään. Nytkin Ison-Kristiinan laajennuksen yhteyteen suunnitellaan uutta teatteria. Kannatan tätä täysin!

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa vasemmistoliiton pitkäaikainen kansanedustaja Esko Seppänen ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä keskustelivat markkinatalouden luonteesta.

Esko Seppänen antoi pitkän kokemuksensa pohjalta myönnytyksen narua sen verran, että hän totesi markkinatalouden olevan tosiasia joka pitää tunnustaa. Myös porvareiden juomalaulut ovat hänestä parempia. Ilahduttavasti hän totesi vasemmiston toimineen väärin, kun kaikkia yrittäjiä on aikanaan pidetty riistäjinä. Siperia opettaa. Viime eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto julistautui jopa pienyrittäjien ystäväksi.

Risto E J Penttilän positiivinen markkinataloususko on järkkymätön. Hänen mukaansa ahneus on ihmisen ominaisuus, jota ei voi poistaa. Hän toteaa, että on oltava järjestelmä, jossa ahneudesta koituu yhteistä hyvää. Penttilän mukaan markkinatalous on pystynyt siihen. Seppänen ei luottanut markkinatalouden kykyyn samalla tavoin, mutta yhteinen hyvä oli hänenkin listallaan.

Millainen tämän yhteistä hyvää tuottavan järjestelmän tulisi sitten olla? Samaa keskustelua käydään eri näkökulmista niin Suomen hallitusneuvotteluissa kuin Lappeenrannan kunnallispolitiikassa. Oman kokemukseni perusteella väitän, että toimintatapa määrää pitkällä juoksulla myös lopputulokset poliittisessa päätöksenteossa.

Yhä enemmän ollaan siirrytty toimitusjohtajatyyliseen suoraviivaiseen budjettijohtamiseen, jossa arvot ja sen myötä normikuntalaisen ääni jäävät jalkoihin. Markkinatalouden hengessä poliitikot ulkoistavat tällöin oman työnsä virkamiehille.

Lappeenrannan kunnallispolitiikassa arvopohjaiseen ajatteluun kykenevät johtavat hahmot ovat olleet valitettavan vähissä. Kuntalaiset ovat saaneet olla liian usein tyhmän kansalaisen roolissa ja ärtymys kunnallista päätöksentekoa kohtaan on lisääntynyt. Esimerkkeinä Fly Lappeenranta, Huhtiniemen ex. kylpylä - nykyinen hotelli, vähättelevä suhtautuminen Tyysterniemen ranta-alueiden kaavoituksen vastustukseen jne. Poliittisen todellisuuden mukaan jopa Leirin kaupunginosa voidaan määritellä keskusta-alueeksi kun kauppakeskusten sijoittautumispäätöksiä pohditaan.

Kaikkea toimintaa ohjaa Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa luottamus. Ilman sitä ei ole yhteistä Lappeenrantaa siinä mielessä kuin kaupungintalolla haluttaisiin nähdä. Mistä löytyisi juuri nyt se itsensä likoon laittava poliitikko, jolla olisi rohkeutta nousta muiden yläpuolelle ja laittaisi oman toimintansa kulmakiveksi luottamuksen rakentamisen. Työn voisi aloittaa erityistilintarkastuksen vaatimisesta kaupunkiyhtiöiden toiminnasta. Kanssapoliitikkojen suosiohan siinä saattaa mennä, pilkkakirves heiluu ja populistin leima tulee otsaan. Äänivyöry seuraavissa vaaleissa olisi kuitenkin taattu.

Geologinen tutkimuslaitos löysi keväällä Lapista uuden ison kultasuonen. Nyt kesäkuussa Elinkeinoministeriömme julkaisee kilpailun valtauksesta.

Viimeaikaiset pöydälle panot ja pöydältä otot osoittaa kyllä jotain kaupungin johtamisesta.  Näin kevätjuhlien aikaan antaisin lukuvuodesta kaupunginhallitukselle arvosanan 6+, valtuustolle selkeästi oman profiilin nostosta osoittamalla kypsyyden sanoa muutakin kuin KYLLÄ jokaiseen esitykseen arvosana noussut ja nyt  8,5.  Henkilökohtaiset arvosanat jätän kaikkien omaksi arvioitavaksi.  Aka monella arvosana on kuikenkin lähtenyt voimakkaaseen laskuun.  Vaalikauden lopussa on syytä tehdä uusi arvio.

Jyri Hänninen kirjoitti elävän kokemusperäisen jutun humpista.  Itsekin olen ne kansanjuhlat elänyt, lähinnä katsojana.  Kauapunginteatterin laulunäytelmä humpista oli napakka ja kiva kokemus.

Lappeenrannan kaupunginteatterin tilakysymys liikahti männäviikolla kulmakarvan verran eteenpäin. Oli jo aikakin. Huonon sisäilman aiheuttamien terveysongelmien riivaama henkilökunta lienee ottanut tiedon uudisrakennukseen päin kallistumisesta vastaan raikkaan kevättuulahduksen lailla, olkoonkin että ehdotus kauppakeskus Iso-Kristiinan kainalopaikasta on kirvoittanut myös kärkkäitä soraääniä.  Lavastamon sijoittuminen muualle kuin itse pääkallopaikalle aiheuttanee lisätyötä ja myös lisää kustannuksia, arkkitehdit puolestaan ovat huolissaan teatterirakennuksen ja samalla teatterin identiteetin hukkumisesta ostoskeskuksen kaupalliseen markkinahumuun.

Tuntuu kuin olisimme Kiinassa, hallintoa ei saa arvostella. Ylämaalaisen hammaslääkäri Sakari Laisin kritiikki Eksotea kohtaan on johtanut valituksen tekoon Laisin toiminnasta. Mielestäni Laisin kritiikki oli aivan asiallista ja aiheellista.

Myös Lappeenrannan kaupungin sisällä on edelleen vallalla samantyylinen suhtautuminen avoimeen keskusteluun. Jotenkin vielä ymmärtää, ettei kaupungin virkamiesten haluta kritisoivan työnantajaansa, mutta aika käsittämättömältä tuntuu se, ettei luottamushenkilöidenkään haluta antaa käydä avointa keskustelua kuntalaisten kanssa valmisteilla olevista tärkeistä asioista.

Lappeenrannan johtavat virkamiehet ja poliitikot eivät ole näköjään oppineet mitään viime aikojen salailukulttuurin seurauksista.

Tiesittekö, että Lappeenrannassa on kolme isoa koirapuistoa -onkohan missään toisessa "maalaiskaupungissa" vastaavaa, en tiedä -kertokaa toki jos on. Aivan mahtava juttu! Koirapuistoissa saavat ruumiin ja sielun voimaa niin koirat kuin koirien omistajatkin. Suosittelen kokeilemaan, jos et ole vielä koirasi kanssa koirapuistossa käynyt.

Ensimmäiseksi rakennettu koirapuisto on Alakylän päiväkodin ja -koulun takana. Hyvä puisto ja kivasti kävijöitä! Isot ja pienet koirat olivat sulassa sovussa samassa aitauksessa. Koulun parkkipaikalle oli helppoa jättää auto iltapäivällä,kun opettajat ja koululaiset olivat päivänsä päättäneet.

Sitten rakennettiin Lepolan hautausmaan viereen koirapuisto. Siellä olen käynyt muutaman kerran koirani kanssa, isoille ja pienelle koiralle on omat aitaukset. Iso puisto sekin. Tästä on ollut keskustelua että häiriseekö koirien haukunta hautarauhaa ja puistoon ei ole suoranaista autoyhteyttä -ellei aja kevyenliikenteen väylää pitkin (kuten näyttää joku tekevänkin).

Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä vasta rakennettu Lauritsalan koirapuisto Luukkaansalmen sillan juuressa. Isoille ja pienille koirille omat aitauksensa ja sijainti on kohdallaan. Ei häiritse haukunta lähiasutusta. Autolla pääsee puiston portille asti. Tässä puistossa on mietitty asiat loppuunasti -roskikset, lapiot, juomakupit jne. löytyvät puistosta. "Info-koppi" puiston edessä on ihan huippu!

Iso Kiitos niille aktiivisille koiraihmisille, jotka ovat tehneet töitä näiden koirapuistojen eteen!

Lappeenrantanyt onnittelee jääkiekon maailmanmestareita! Lappeenrannan uutisten raportti ja kuvia lappeenrantalaisten voitonjuhlista

http://www.lappeenrannanuutiset.fi/artikkeli/54099-lappeenrantalaiset-villiintyivat-maailmanmestaruudesta

Ylivoimaisesti eninten harmaita aivosoluja valmennuksessa rassaava asia viimeisien kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut se, miten urheilijoiden kanssa tulee olla ja heitä valmentaa, jotta tulos olisi mahdollisimman hyvä?

Taloussanomat uutisoi vappuaattona, kuinka OP-Pohjola ja Sampo Pankki luopuvat maksuautomaateista.

Jutussa todetaan se tosiasia, että maksuautomaatteja ovat käyttäneet pääosin vähävaraiset ja ikääntyneet: siis ne, joilla ei ole pääsyä tietokoneelle ja verkkopankkiin. Ainoaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä maksu pankin tiskillä. Yhden laskun normaali hinta on seitsemän euroa. Ei ihme, että Kuluttajaliitto ja eläkkeensaajien järjestöt ovat älähtäneet.

Peruspalvelujen eriarvoistuminen on kiihtyvä trendi. Muutokset tehdään useimmiten kehityksen nimissä. Suurin osa asiakkaista aidosti hyötyy muutoksista, mutta bisneksen teon kannalta ei-kiinnostava joukko maksaa enemmän ja jonottaa pitempään.

Pankki- ja postipalvelujen hinnoittelu ja palvelujen saatavuus on yhä valikoivampaa asiakasryhmän mukaan. Etuasiakkaiden joukkoon eivät mahdu ne, jotka eivät enää pysty muuttumaan tai halua muuttua pankkien ja uusien EU direktiivien tahdissa.

Samoin kunnallisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa joudutaan yhä useammin tilanteeseen, jossa toinen saa samat palvelut vaatimalla ja hiljaisempi, palvelujen tasa-arvoisuuteen uskova asiakas jää ilman hoitoa. Lappeenrannassakaan asia ei ole aivan vieras.

Edellä mainittuja kehityssuuntia on tänä päivänä paljon. Eduskuntavaaleissa perussuomalaiset nähtiin kanavaksi äänestää eriarvoistumista vastaan. Jos eriarvoistuminen halutaan todella pysäyttää, on maahanmuuttajien, Kreikan ja Portugalin asioiden sijaan keskityttävä ensisijaisesti hiljaisiin ja aitoihin "perussuomalaisiin" eli niihin, joiden oikeutetusti pitää voida luottaa suomalaiseen yhteiskuntaan, sen tukiverkkoon ja tasa-arvoisuuteen. Sitä asiaa haluavat niin rikkaat kuin köyhät.

Työllähän nämäkin asiat ratkaistaan, joten hyvää vappua - työn juhlaa kaikille!

Kevään kunniaksi asioin männäviikolla apteekissa allergialääkevarastojen täydennyksen merkeissä. Koska puolet kaupungin väestöstä tuntui olevan liikkeellä samalla asialla, oman vuoronumeron vaihtumista odotellessa oli runsaasti aikaa havainnoida ympäristöä.

Tiskin vieressä, alahyllyllä oli nippu valistavia esitteitä otsikolla Näin peset kätesi. Kun käänsin päätäni aavistuksen verran vasemmalle, minulla oli esteetön näkymä eläinten erikoisruokahyllyyn. Siinä kiinnitin huomioni liikalihaville kissoille tarkoitettuun dieettiruokapakkaukseen. Yhdistin nämä kaksi asiaa mielessäni ja tajusin olevani osa yhteiskuntaa, jossa ei enää osata pestä käsiä eikä ruokkia eläimiä. Se ajatus ei tuntunut mukavalta.

Valtuusto päätti pudottaa Valtakadun ns huorasuoran nopeusrajoituksen 60-50km tunnissa.

Syynä oli kai että joku onnettomuus oli sattunut ja sitten ylireagoitiin jälleen.

Miksi nelikaistainen katu ,jossa on loistava näkyvyys pitää muuttaa hidastelukaduksi?

Autoilija on aina moraalisessa  vastuussa onnettomuudesta ,vaikka kevyt liikenne törmäilisi kuinka.

Liikenteen pitää perustua toisten kunnioittamiseen ja reiluun peliin.

Tekemällä tämmöisiä autoilijoita kiukuttavia päätöksiä,ei ainakaan edistetä

asennepuolta.

ET- lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli yli 70- vuotiaista henkilöistä, jotka kuvasivat asiaa mikä heitä omassa elämässään kaduttaa. Yksi heistä oli oppinut lukemaan jo nelivuotiaana ja opiskelu kiinnosti. Perheessä ei kuitenkaan arvostettu asiaa ja hän päätyi lopulta pitämään suvun kotitilaa. Opiskeluhaaveet jäivät. Kolme vuotta eläkkeelle siirtymisen jälkeen pellot laitettiin pakettiin. Perinnöksi jäi vain eletty elämä - täysin toisenlainen kuin haaveet olivat olleet.

Kaikissa tarinoissa eli vahvana sodan ajan jälkeisen sukupolven henki, jossa velvollisuudet hoidetaan ensin ja omat tarpeet laitetaan syrjään yhteisen edun nimissä. Sosiaalinen yhteisöpaine oli sen verran vahva, että ei uskallettu revitellä omassa elämässä. Mahdollisuuksiakaan ei ollut tarjolla nykypäivän tapaan.

Tämän päivän Suomi on muuttunut noista ajoista ääriyksilöllisyyden suuntaan, jossa tarpeet ammennetaan menestyjien tarinoista oman elinpiirin sijaan. Hollywoodin, urheilun ja rahamaailman tähtiin on helpompi samaistua kuin omiin epätäydellisiin läheisiin. Tämä huolimatta siitä, että astiat lentelevät Hollywood kodeissa vähintään yhtä paljon kuin muuallakin.

Aiemmin onnen rajat rakentuivat kyvystä elää läheisten kanssa ja paikan löytymisestä omassa yhteisössä. Nyt rajoja ei ole välttämättä lainkaan. Tämän päivän elämänrakentajien suurin draama onkin se, että onnen mittareissa rima on usein liian korkealla kun mahdollisuuksia on paljon. Mikään ei riitä. Aina löytyy menestyneempi ihminen jollain elämänalueella ja samaan pyrittäessä oma elämä ulkoistetaan.

Nykysukupolvien kyky elää onnellisesti Suomessa ei pääosin olekaan ulkoisista olosuhteista johtuvaa. Ratkaisu löytyy oman pään sisältä ja kyvystä katsoa maailmaa oikeassa perspektiivissä.

Entä Lappeenranta? Miten kaupungista saadaan sopivissa rajoissa "onnellinen" - ihmisen kokoinen kaupunki? Muistetaanko omat asukkaat päätöksenteossa? Onko mikään asia niin itseisarvoisen tärkeää, että kaupunkilaisia ei kuunnella? Pitkään ollaan puhuttu mm. viestinnän avoimuudesta, vesitornista, sairaalan käytäväpaikoista, nuorten mielenterveyspotilaiden hoitoon pääsyn ongelmista, yhteisistä pelisäännöistä, kauppatorin ja keskustan kehittämisestä sekä monista inhimillisistä lappeenrantalaisille tärkeistä asioista. Ottamalla nämä asiat tosissaan, voidaan lappeenrantalaisten onnen rajoja pala palalta hieman laajentaa.

Vihreän puolueen vaaleissa mainostama Uusi Suomi toteutui toden teolla sunnuntai-iltana. Perussuomalaisten "jytkyvoiton" jälkeen Suomi heräsi kuitenkin toisenlaiseen poliittiseen todellisuuteen kuin mitä Vihreät toivoivat. Kymen vaalipiirissä Perussuomalaiset on nyt toiseksi suurin puolue.

Lappeenranta sai kaksi uutta kansanedustajaa, Keskustan Ari Torniaisen ja Kokoomuksen Jukka Kopran. Molemmat heistä ovat nykyajan poliitikkoja sen suhteen, että he ymmärtävät hyvin aidon yhteistyön tärkeyden asioiden hoidossa. Kun kolmantena lappeenrantalaisena kansanedustajana on ihmisläheinen Anneli Kiljunen, on toivoa uuden ajattelutavan tulosta paikalliseenkin politiikkaan.

On ollut harmillista seurata lappeenrantalaista politiikan tekoa viime vuosina. Valta ollaan nähty muutaman kärkipoliitikon toimesta henkilökohtaisena omaisuutena ja avoin tiedon jakaminen on ollut uhka omalle vallalle. Seurauksena on ollut jatkuva taistelu omasta asemasta. Esimerkiksi Etelä-Saimaan esille nostama kaupunkiyhtiöiden toiminta on toiminut yhtenä henkilökohtaisen vallan käytön välineenä osalle toimijoista. Tällöin jopa kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus ollaan nähty vain hankalana joukkona, jolle ei tietoa aina kannata jakaa.

Itse näenkin vaalituloksen Lappeenrannan kannalta poliittisena murroksena. Uudet tekijät ja uudet tavat - uusi Lappeenranta!

Lauritsalan seurakunta kyykyttää

HIFK - Blues taistelu alkaa! Voiko kukaan kuitenkaan uskoa, että taistelu on täysipainoista kun Blues koutsi Matikainen on jo nyt tehnyt sopimuksen ensi vuodesta vastustajan leivissä?  Kovin vaikea on uskoa, että Matikainen tekee kaikkensa kullan eteen vaikka pelaajat sen omalta osaltaan tekevätkin.  Missään muussa työpaikassa tuo vastaava menettely ei edes onnistuisi.  Jos kuka tahansa johtavassa asemassa oleva ilmoittaa siirtyvän kilpailijan leipiin, niin saisin lähteä välittömästi työpaikaltani.  Jääkiekossa näyttää asian olevan toisin.   Myös meidän katsojien ja kannattajien näkökulmasta käytäntö on päin hemmettiä sanookoon kuka mitä tahansa.  Vaikka olisin Blues -kannattaja, niin usko kultaan on mennyt jo pelkästään tästä syystä eikä kannustus ole sataprosenttista

Lappeenrantalaista ympäristötaidetta voi käydä katsomassa

Paikka:                                                      Simolantien ja Valtatie 6:n risteys eli Ristikankaan hautausmaan kulma

Ympäristötaiteen toteuttaja:                      Lappeenrannan Energialaitos Oy

Kuvaaja:                                                   Jussi Sirkiä, Lappeenranta

Näinhän siinä sitten kävi että pot-pot-pot-pot-potkut tuli. Tompalle nimittäin.

Otsikko on lainattu Etelä-Saimaan (5.4.11) jutusta, jossa oli haastateltu Lappeenrannan Kaupunkiyhtiöiden entisiä ja nykyisiä työntekijöitä. Heidän luonnehdintansa armaasta esimiehestään on hyytävää luettavaa. Manipulointia, nöyryyttämistä. Kunnian ottamista itselle toisten tekemistä töistä. Ei oikeutta oman mielipiteen ilmaisemiseen. Henkistä väkivaltaa.

Normimeininkiä tämän päivän työelämässä?

Onko ennakkoäänestys loppuun asti mietitty vaalisalaisuuden kannalta. Menin näyttämään henkkarit,sitten sain äänestyslapun,merkkasin numeron ja vein toiselle pimulle lapun ja hän katsoi henkkarit ja tiedot koneelta ja leimasi
Laitoin äänestylapun kuoreen ja se pantiin toiseen kuoreen.Kaikki oli ok,mutta sitten annoin tytölle kuoren  ja hän sanoi että tämä oli tässä,kiitos..

Mistä minä tiedän mihin kuori joutuu? Eikö se pitäisi pudottaa uurnaan,nythän teoriassa virkailija voisi avata kuoren ja katsoa mitä olen äänestänyt,tai sabotoida kupongin? Varsinaisella paikallahan ensimmäinen äänestäjä katsoo uurnaan,että se on tyhjä ym temppuja.

Toinen ongelma on kun äänestäjä  jossain pienessä vaalipaikassa varsinaisena vaalipäivän antaa lapun leimattavaksi,niin leimanhan voi laittaa esim kulmaan tai hiukan pyöräyttää ym jäynää ja sitten ääniä laskiessa katsoa että kuinkas se  nyt noin äänesti? Leimauslaitteen pitäisi olla semmoinen johon kortti työnnetään, jotta leima tulee aina samaan paikkaan.

Tietysti tämä on täysin teoreettista ,koska eihän viime vaaleissakaan ollut kuin muutaman kymmenen heitto listoihin nähden. Kuinka muuten vaikeavammaisten ja dementoituneiden äänestäminen?
Kuka päättää onko henkilö äänestysymmärteinen ja kuinka asia  hoidetaan?