|
Pää pyörällä - Pyörien päällä pitkät kilvet |
|
|
|
Blogit -
Keskustelua kaupungista
|
|
Kirjoittanut Juho Aapro
|
|
10.02.2011 13:06 |
Venäläisten autoilijoiden määrä, etenkin Lappeenrannan keskustassa, on lisääntynyt tasaisesti jo 90-luvun puolivälistä asti. Ajoittain, etenkin juhlapyhien aikaan, on kuitenkin huomattavissa erityisen paljon keskustaa tuntemattomia venäläisiä kuljettajia liikenteessä. Keskustassa, tai sen tuntumassa, liikkuessa voikin huomata mitä ihmeellisimpiä suorituksia. Varuillaan saa olla niin autoilijat kuin myös jalankulkijat. Tietyt kulttuurierot tulee hyväksyä, mutta aina ei ymmärrys riitä...
Erityistä piittaamattomuutta edustaa puhtaat liikennesääntörikkomukset, mutta usein joutuu myös väistämään ennalta arvaamatonta tilannetta. Vilkkua näytetään viime hetkellä, pysähdytään ajoradalle tai ryhmitytään väärin. Vieraassa paikassa liikkuminen autolla voi olla usein hankala kokemus. Harva meistä silti lomamatkalla autoillessa pysähtyy lukemaan karttaa keskelle ajorataa. Normaalisti etsitään läheltä parkkipaikka tai pysähtymispaikka tien sivusta. Nyt kaupungissa voi nähdä jopa kaksi autoa pysähtyneenä ja kuljettajat neuvottelemassa autojen ulkopuolella. Tätä ei todellakaan kuuluisi tehdä ajoradalla. Eikä se myöskään ole syy kytkeä hätävilkkuja. Lappeenrannassa on useita nelikaistaisia katuja. Näillä ajaminen, vain toista kaistaa käyttäen, tuntuu olevan venäläisille ylivoimaista. Toisaalta vastaava tilanne syntyy usein myös leveäkaistatiellä. Toisaalta voi vain ihmetellä kuinka vähän Lappeenrannan keskustassa kolaroidaan. Onko käytössämme yhtään tilastotietoa kolareista, joissa osapuolena on venäläinen kuljettaja. Silloin tällöin meinaa myös kolahtaa. Kuutostiellä on harmittavan usein tilanne, jossa auto on pysähtynyt tien sivuun vilkuttaen oikealle. Siitä sitten tehdään u-käännös katsomatta taakse, vaikka takaa tulisi rekka täyttä kyytiä. Hurjin kokemukseni sijoittuu viime syksylle ja tielle 26. Ajoin Haminaan päin ja eräästä pienemmän tien liittymästä vasemmalta kääntyi auto oikealle. Eli Taavettiin päin. Pienempi tie ei liittynytkään aivan kohtisuoraan tiehen 26. Kääntyä pitikin yli 90 astetta. Tällöin auto ei kääntynytkään risteyksestä omalle kaistalleen vaan suoraan eteeni. Välimatkaa autojemme välille jäi yksi heijastintolppien väli, 50 metriä. Jarrua en kerinnyt edes painaa, piennarta tiellä ei ole ja painoa 60 tonnia. Onneksi poikittain tiellä ollut auto löysi pakkivaihteen nopeasti. Peilistäni en rakoa perävaununi ja henkilöauton välissä nähnyt. Kyseessähän oli citymaasturi 'pitkillä kilvillä'. Tieliikenteessä, ainakin Suomessa, noudatetaan tiettyjä sääntöjä. Luotamme siihen, että myös muut noudattavat sääntöjä. Kommentoi ja kerro oma tilanteesi kaupunkimme kaduilta.
|
veit sanat suustani
Taru Sallinen
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte