Lappeenrannan Karhusaari oli aikanaan tunnettu kohtaamispaikka, jossa minua vanhemmat kävivät rantautumassa, ravintolassa ja tanssimassa.  Ajan henki ei kuitenkaan suosinut sen kehittämistä ja pääsi pahasti ränsistymään.  Yleensä tuon seurauksena on se, että joutuväki polttaa tai rikkoo rakennuksen.  Näin kävi Karhusaarellekin.  Entäpä jos Karhusaari elvytettäisiin kaupunkilaisten ja turistien viihtymiskeskukseksi?  Ideakilpailu käyntiin vaikka heti?  Mistä löytyisi se talkoohenki rakentamaan sinne uusi paviljonki ja laituri aluksille?  Vai löytyisikö kesäteatteritoiminnalle tuonna tilaus?  Tai keksiikö joku vieläkin raflaavampaa?

Sosiaalinen media, vaikka sitä toisinaan parjataankin, on saanut myös paljon hyvää aikaan. Facebookia on nimittäin kiittäminen siitä, että saan nykyisin herätä siihen kun joku kävelee päälläni, puskee ja kehrää kovaäänisesti.

Hemmetin pohjalaiset. Nyt ne vei meiltä vedyn.

Poutun tuotekehittelyosastolla on käynyt kuhina. Ei riittänyt, että omivat Jytkyn, ahne käsi kurottui Lappeenrantaan asti. Vetivät vielä käsikirjoituksen uusiksi ja tälläsivät savukinkun kaveriksi väliin PAISTETUN munan. Koko komeuden kieputtivat muoviin ja tälläsivät kääreeseen jyrkkäilmeisen pohjalaisen jussipaidassaan möllöttämään. Maistuis varmaan sullekin.

Kyl mie nii mielein pahotin.

Lue lisää... Lisää uusi kommentti

Eilen vietettiin ystävänpäivää, tuota vesitettyä rakastavaisten päivää, jota myös sinkkutietoisuuden päiväksi kuulin nimitettävän. Kun muualla maailmassa keskitytään juhlistamaan oman sydänkäpysen ihanuutta, täällä kotipohjolassa teemaa on laimennettu koskemaan myös hieman laajempaa kanssakäymistä. Pientä yritystä kansainvälisyyteen tosin on ilmassa: kahvilaketju Arnoldsin kauppaamien sydänpaakkelssien kylkiäiseksi sai tarra-arkin, josta olisi näppärästi saanut napattua ”Mennäänkö naimisiin?”-tarran munkkilaatikon kylkeen.

Jumaleissön, miten romanttista. Melkein harmitti, että olen jo naimisissa.

Lappeenrannan teatterin rakentamisessa pitää muistaa sen olevan kulttuuritarjontaa aivan kuten on esimerkiksi urheilun  seuraaminenkin.Jonkun mielestä teatteri on elitististä ja toinen pitää penkkiurheilua junttina.Kyse on samasta asiasta,yhteiskunnan eli veronmaksajien tarjoamasta viihteestä.Mikään kulttuurin muoto ei ole sen elitistisempää kuin muukaan,kyse on omista mieltymyksistä,tilaisuudet ovat avoimia kaikille.Kulttuurin tarkoituksena on  antaa ihmisille elämyksiä ja ajattelemisen aihetta jotta jaksaa tarpoa tässä kaamoksessa,(Saipan matseista saa ainakin funtsimista).Suurin ero lienee se,että teatterissä esiintyjät kiroilevat ja lätkämatsissa katsojat.Kaupunki maksaa osan teatterilippujen hinnoista,mutta niinhän se maksaa myös penkkiurheilusta.Paljonkohan olisi lipun hinta jos jäähalli olisi Saipan omistama ja hallinnoima,ei Kisapuistoa ole tarkoitettu vain lätkän pelaamiseen vaan yleisöä varten,pelaaminenhan onnistuisi myös rättihallissakin jos yleisöllä ei olisi väliä.Teatterissa käy noin 30000 katsojaa ja matseissa n 70000 vuodessa..Tämä olisi melko ikävä kylä ilman kulttuuria,rahaa tosin säästyisi ,mutta voisipa  porukka alkaa äänestämään jaloillaan.

Heipä hei kaikki joulustressin kourissa kärvistelevät. Ajatelkaas, viikon kuluttua se on jo ohi.

Joulupaperit on rytätty roskiin ja suklaarasioista vedetty poskilihojen uumeniin ne pahnanpohjimmaisetkin konvehdit. Hyllynperälle jemmataan taas lukuisia toivelahjoja: nallepaituleita, pyjamanhousuja, pörrösukkia ja kylpyvaahtopulloja. Jääkaappi pullistelee edelleen, vaikka kinkkua ja laatikoita on vedetty jo kolmatta päivää niin että huokoset tursuavat. Sukujoulun uuvuttamat ovat ehkä jo karanneet viimeistään tapanina baariin vetämään lärvit, toiset tuskailevat alkavaa arkea. Tässäkö tämä taas oli? Olihan meillä kivaa? Olihan meillä täy-del-lis-tä?

Maanantaina oli jälleen se valtavan ihana päivä, kun lappeenrantalainen veronmaksaja sai rahoilleen reilusti vastinetta nettiviihteen muodossa. Ikävä kyllä muut velvollisuudet estivät jännitysnäytelmän seuraamisen aivan alusta loppuun saakka, mutta teatteritalokeskustelun sain sentään vahdattua lähes kokonaisuudessaan.

Vuoden pimein aika saa tänään hieman kaivattua lisävaloa: Linnoituksen perinteisessä adventtitapahtumassa kynttilät syttyvät Kristiinankadun varrella ensimmäisen adventin kunniaksi.

Lappeenrannan Kansalaistorilla otettiin jo perjantaina pieni varaslähtö Valoa, ei väkivaltaa -kynttilätapahtuman merkeissä. YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä järjestetyn tapahtuman teema oli tänä vuonna naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta - nimenomaan parisuhteessa.

Lappeenrannan keskustassa ei voi tänä vuonna välttyä joulutunnelmalta. Kansalaistorille joulukuun puolivälissä nouseva, keskieurooppalaisilta joulutoreilta vaikutteensa saanut Joulumaailma on houkutellut mukaan runsaasti yrittäjiä ja viikonvaihteen Etelä-Saimaan mukaan lähes kaikki myyntimökit onkin jo vuokrattu.

Suomen sydämellisimmäksi joulutoriksi mainostetun tapahtuman yllä leijuu kuitenkin synkkä varjo. Ahneen lappeenrantalaisen kulttuuriväen varjo.

Kyllä ärsyttää kun näitä homoja on nykyään joka paikassa. Kaikkialle tunkevat ja itseään tyrkyttävät. Lehdet ja telkkari ihan täynnä pelkkiä homoja. Ja nyt sitten Linnan juhlissakin tanssivat, miehet siellä keskenään. Senkö takia sotaveteraanit meille itsenäisen Suomen sotivat että kaikki saa täällä homostella ihan miten haluaa? Kyllä joku tolkku pitäis tässä hommassa olla. Ei sillä, saahan sitä jokainen olla ihan millainen vaan kunhan ei minun tarvii sitä katella. Ja minua ette muuten tule iskemään ja lääppimään, turpaan tulee jos joku semmosta yrittää.

Jonottaminen ja tungoksessa rämpiminen on rasittavaa, ei siitä mihinkään pääse. Pyrin parhaani mukaan estämään sisäistä raivohulluani pääsemästä valloilleen, joten yritänkin viimeiseen asti välttää paikkoja joissa tiedän ryysiksen olevan väistämätöntä, kuten Prisma juhannusaatonaattona. Siksi ymmärrän hyvin vähän ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin tunkevat itsensä tällaisiin paikkoihin.

Kyllä nyt kyrsii. Olivat menneet Maikkarin kymppiuutisissa kertomaan, että Imatran lähelle on avattu Pohjoismaiden suurin kylpylähotelli. IMATRAN? Eikä mainittu Lappeenrantaa missään. Ei sillä, että mie sinne kylpylään menisin kun pelkkiä ryssiähän siellä on mutta eihän se nyt käy että Imatra siitä kunnian ottaa. Että terveisiä vaan matkailumarkkinoinnille, perseelleen meni taas koko homma!

Harmitusta on ilmassa, mikäli Etelä-Saimaan tekstiviestipalstaa on uskominen. Edellinen teksti ei ollut suora lainaus sieltä mutta voisi hyvinkin olla. Onneksi Lappeenrannan valtakunnallinen näkyvyys ei ole ollut viime aikoina pelkästään Saimaa Gardensin varassa. Nelosella kisataan Kuorosodan voitosta ja mukana on myös Karjalan laulumaiden timanttinen porukka johtajanaan "meijän Hanna". Sähäkän aloituksen perusteella Lappeenrannan kuorolle voi povata pitkää ikää kisassa, jos vain kotikatsomoissa riittää äänestysintoa. Etelä-Karjalan ollessa kyseessä sekään ei ole ihan pomminvarma asia.

Meidän jokapäiväinen leipämme ei jää päivääkään vaille huomiota.  Keskustelua ruuan hinnasta käydään kaikkialla milloin mistäkin virikelähteestä.  Televisio syytämät ruokaohjelmat antavat monelle ruuantekijälle joskus kovinkin helpon kuvan ruuan tekemisestä.

Lentokentän laidalle suunniteltu monitoimihalli on merkittävin urheilupaikkahanke vuosikymmeniin Lappeenrannassa. Usean eri urheilulajin mahdollisuudet harrastaa lajiaan ympärivuotisesti omalla paikkakunnalla riippuu hankkeen onnistumisesta.

Liikuntainvestointeihin ei ole ollut helppoa löytää rahaa viime vuosien talouspuristuksessa. Kyseisen investoinnin kohdalla tie on kuitenkin tasoitettu niin pitkälle kuin se on mahdollista. Yksityisen rahan osuus on merkittävä niin investoinnin kuin käyttökustannusten kohdalla.

Joutsenoon suunnitellun jäähallin rakentaminen ja monitoimihalli joutuvat väkisinkin vertailuun keskenään. Jäähallien lukumäärä asukasta kohden on jo nyt Etelä-Karjalassa suurempi kuin esimerkiksi Suomen jääkiekkoliiton tavoitesuositus.

Joutsenon jäähallin käyttökustannuksiksi on arvioitu 350.000-400.000 euroa vuodessa. 20-25 vuoden elinkaarella kustannukset ovat nykyarvolla laskien jopa yli 10 miljoonaa euroa tuloja suuremmat, kun investoinnin hinta (2,2 miljoonaa euroa) lasketaan mukaan.

Hajauttamalla voimat tehdään suuri karhunpalvelus myös jääurheilulle. Nuoriso- ja liikuntalautakunta on todennut 21.3.2011 kokouksessaan Joutsenon jäähallihankkeen synnyttävän tilanteen, jossa on järkevää harkita liiga-hallin aukioloaikojen lyhentämistä ja jopa harjoitusjäähallin sulkemista. Onko tällaiseen tosiaan varaa Lappeenrannassa?

Monitoimihallin sijainti kuutostien varressa palvelisi myös joutsenolaisia erinomaisesti. Jalkapallo, pesäpallo ja yleisurheilu saisivat harrastukselleen sijainniltaan optimaalisen paikan. Lentokentän laidalle on Lappeenrannan joka kolkasta lyhyempi matka kuin nyt harjoitusleiripaikkoina oleviin Joensuuhun tai Tanhuvaaraan.

Kuntaliitossopimuksessa Joutsenolle luvatuille rahoille löytyy varmasti kohteita esimerkiksi koulujen, lähiliikuntapaikkojen tai terveydenhoitoon liittyvien peruspalvelujen kohdalla. Ehdottomien näkemysten sijaan tulisi huolehtia siitä, että nykyiset ja tulevat junioriliikunnan harrastajat saavat mahdollisuuden harrastaa lajiaan omalla kotiseudullaan. Poliittinen viisaus punnitaan tulevassa budjettikäsittelyssä.

Kaukaan vaneritehtaan räjäytys liittyy siihen pitkään surulliseen perinteeseen, millä me kaupunkilaiset annamme tuhota yhteistä kulttuuriperimäämme. Vuosien mittaan täällä on saatu aina korttelikohtaisesti turpiin yritettäessä saada teollisuudelta vapautuneita tiloja uusiokäyttöön. Kuvio on aina sama. Aluksi muutama kylähullu puhuu tilojen saamisesta kulttuurikäyttöön, sitten käydään juupas-eipäs-vääntö, sitten tuomio pannaan täytäntöön. Kansa katselee, haikailee ja taputtaa niin kuin Viipurin vaneritehtaann piipun kaadossa. Näin kävi jo sataman Kaljatehtaan osalta, näin kävi Huopatehtaalle ja sähkölaitoksen piipulle, Kaukaan funkkisapteekille ja nyt Kaukaan vanerille,  mistä lopettamisen jälkeen yritin ideoida teatteritiilaa. Jostain syystä vastaavat kiinteistöt kierrätetään sellaisissa käpykylissä kuin Tampere, Turku, Pori ja Helsinki. Raha haisee Kaukaalta, tuuli mistä päin tahansa ja aina se haisee siltä itseltään.

Matti J Kuronen

Kaupungin asukkaita tulee kuunnella sillä luottamushenkilöt ja virkamiehet ovat tekemässä ja päättämässä kaupunkimme asukkaiden asioiden hoidosta. Asukkaat maksavat veroja joilla hoidetaan kaupunkimme asioita, siksi asukkaiden mielipiteitä tulee kuunnella ja asiat tulee hoitaa niin että kaikilla on hyvä asua ja elää Lappeenrannassa. Palvelut pitää olla tasapuolisia kaupunkimme asukkailla.

Olen jäänyt koukkuun. Nettikoukkuun. Riippuvuutta ei suinkaan aiheuta esimerkiksi YouTube hauskoine koiranpiereskelyvideoineen vaan Lappeenrannan kaupunginvaltuuston kokousten nettilähetykset.

Oho. Taisin sanoa pieru ja valtuusto samassa lauseessa.

Muutin Lappeenrantaan 1994. Juuri intin käyneenä ja kesän Kuusankosken Seurakunnan kesäkodin talkkarina työskennelleenä, minulla oli koko maallinen omaisuus Ford Escortiin mahtuvassa muodossa. Piti vain valita suunta, jonne lähteä. Lappeenrannassa olin asunut vajaan vuoden 1980 ja aloitin peruskoulun alkumetreillekin Lönnrotin ala-asteella.
Muistot Vallikadun asuinmiljööstä ja kaupungista yleensäkin olivat miellyttävät. Paikallisesta opinahjosta löytyi peruutuspaikka.

Siispä keula kohti Lappeenrantaa. Opiskelupaikka otettiin vastaan, ja elo-syyskuun vaihteen hellepäivä oli todella kuuma. Asunto piti löytää, vaikka pari yötä olisi voinut viettää ihan telttamajoituksellakin. Silloisen Teknillisen oppilaitoksen kanslisti vinkkasi, että Valtion virastotalon seinällä on ilmoituksia vapaista alivuokra-asunnoista. Pyörin ympyrää tuokion, eikä paikka ihan meinannut löytyä.
Vanhahko mieshenkilö tuli kaupungintalon kulmalla vastaan, ja kysyin kohteliaimmin, 'anteeksi, missähän päin mahtaa sijaita Valtion virastotalo?'

Mies nojasi keltaiseen tiiliseinään, ja tokaisi, 'tässähä myö ollaa sitä pijetty'.
Tikahduksesta toivuttuani mietin, että kyllä, tämä on minun uusi kotikaupunkini. Positiivista energiaa.

Lappeenrantalaista asennetta, keskustelua, kirjoittelua ja puhetyyliä vaivaa nykyään kuitenkin negatiivinen energia.
Ammentavatko ihmiset omaa jaksamistaan negatiivisuudesta, tuoko kaiken kehnoudesta puhuminen, sellaisen toivominen ja toivottelu meille positiivista energiaa?
'Ei kannata olla pessimisti, ei siitä kuitenkaan mitään hyötyä ole.'

Kouriintuntuvimpana esimerkkinä maakuntalehden viime viikonlopun artikkeli Muikku & Pottu-markkinoilta otsikolla 'Muikku ja Pottu tarjoaa kaikkea muuta paitsi pottuja' sai miettimään, onko toimituksella nykyään edes 'läsnäolovelvoitetta' juttuja tehdessään. Perunanmyyjällä oli yksi isoimmista perunaa -ja parasta markkinahuumoria sisältävää myyntipuhetta- tarjoavista myyntipaikoista koko torilla, koko viikonlopun. Perusajatus otsikoinnista paistoi kuitenkin; 'kaivetaanpa tästäkin jotain negatiivista.' Kyseessä oli kuitenkin hieno, maakunnan ehdoton ykkösmarkkinatapahtuma, jonka vetovoima on hämmästyttävän suuri.

Hanke toisensa jälkeen kaatuu tai viivästyy negatiiviseen ilmapiiriin, oli kyse messuista, kauppakeskuksista, tapahtumista tai mistä tahansa innovaatiosta. Vai voiko joku väittää, että päätöksenteon ja kaupungin kehittämisen infran tai palveluiden suhteen Lappeenranta kulkisi kärkikaartissa?
Fysiikan lait eivät päde lappeenrantalaiseen edistyskulttuuriin. Täällä vety on huudossa ja kysytty herkku turistien kesken, mutta paikalliset vain valittavat sen pienestä koosta - ennen oli NIIN PALJON isompi. Atomin ydin on fysiikan opin mukaan positiivisella varauksella varustettuja protoneita, mutta epäilen, että Sannin tiskin paikallisasiakkaiden mielestä tämäkin asia on päinvastoin.

Tällä ajattelumallilla on vain yksi positiiviseksi laskettava vaikutus tulevaisuuteemme. Helvetti voi jää(h)tyä.

Ennen ensimmäistä negatiivista kommenttia pyytäisin lukijaa -onko sellaisia?- kirjoittamaan kommenttikenttään vaikkapa vuodelta 2011 parhaan paikkakunnalla tapahtuneen asian positiivisella näkökulmalla asiaan.
Itse olen jäävi, koska muutin Taipalsaarelta Lappeenrantaan vasta kuukausi sitten. Palaan asiaan ensi vuonna.

Hallitus suunnittelee erittäin laajaa kuntaliitos pakettia eli kuntien määrä puolittuisi. Nyt herää kysymys, onko suunnitelmien tekeminen aloitettu vain ottamalla mallia naapuristamme Ruotsista joka puolittanut kuntien määrän kuntaliitoksilla. Nyt pitäisi tulevista kuntaliitoksista tehdä avoimet talous- ja palvelutasosuunnitelmat. Jos virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät ehdi tekemään suunnitelmia.

Ympäristötoimi esittää mattolaitureiden poistoa.

Perusteluna on että kaikki mahdollinen pitää tehdä Pien-Saimaan pelastamiseksi.

Kaikki mahdollinen järkevä pitää tehdä,muttei näitä näyttäviä, mutta turhanpäiväisiä operaatioita.

Mattopyykkin pesu järvessä on osa suomalaista kullttuuriperintöä.

Jos  laiturit halutaan siirtää maalle sitä mukaa kuin ne menevät uusittaviksi niin se on ok,mutta nyt siirretään hyväkuntoiset paikat maalle maksoi mitä maksoi.

Voisalmessakin on juuri uusittu mattolaituria.

Pari vuotta sitten oli tutkimus missä todettiin että matonpesun typpipäästöt ovat marginaalisia,muistaakseni 200000 mattoa päivässä pitäisi pestä,että päästöt olisivat saman verran kuin kaupungin päivittäinen  jätevesikuormitus puhdistuksen jälkeen.

Tässä menee nyt lapsi matonpesuveden mukana,laitetaan nekin rahat vaikka virtauksien parantamiseen tai muuhun jolla on todellista merkitystä.

Onko tärkeintä ostaa hyvää omatuntoa vai tehdä jotain todellista ,muttei niin näyttävää?