Perinteinen lasten katumaalaustapahtuma pidetään Lappeenrannan satamatorilla 2.6 sunnunbtaina. Tarkempaa infoa lähempänä tapahtumaa

Lappeenrannan Karhusaari oli aikanaan tunnettu kohtaamispaikka, jossa minua vanhemmat kävivät rantautumassa, ravintolassa ja tanssimassa.  Ajan henki ei kuitenkaan suosinut sen kehittämistä ja pääsi pahasti ränsistymään.  Yleensä tuon seurauksena on se, että joutuväki polttaa tai rikkoo rakennuksen.  Näin kävi Karhusaarellekin.  Entäpä jos Karhusaari elvytettäisiin kaupunkilaisten ja turistien viihtymiskeskukseksi?  Ideakilpailu käyntiin vaikka heti?  Mistä löytyisi se talkoohenki rakentamaan sinne uusi paviljonki ja laituri aluksille?  Vai löytyisikö kesäteatteritoiminnalle tuonna tilaus?  Tai keksiikö joku vieläkin raflaavampaa?

Sosiaalinen media, vaikka sitä toisinaan parjataankin, on saanut myös paljon hyvää aikaan. Facebookia on nimittäin kiittäminen siitä, että saan nykyisin herätä siihen kun joku kävelee päälläni, puskee ja kehrää kovaäänisesti.

Hemmetin pohjalaiset. Nyt ne vei meiltä vedyn.

Poutun tuotekehittelyosastolla on käynyt kuhina. Ei riittänyt, että omivat Jytkyn, ahne käsi kurottui Lappeenrantaan asti. Vetivät vielä käsikirjoituksen uusiksi ja tälläsivät savukinkun kaveriksi väliin PAISTETUN munan. Koko komeuden kieputtivat muoviin ja tälläsivät kääreeseen jyrkkäilmeisen pohjalaisen jussipaidassaan möllöttämään. Maistuis varmaan sullekin.

Kyl mie nii mielein pahotin.

Lue lisää... Lisää uusi kommentti

Eilen vietettiin ystävänpäivää, tuota vesitettyä rakastavaisten päivää, jota myös sinkkutietoisuuden päiväksi kuulin nimitettävän. Kun muualla maailmassa keskitytään juhlistamaan oman sydänkäpysen ihanuutta, täällä kotipohjolassa teemaa on laimennettu koskemaan myös hieman laajempaa kanssakäymistä. Pientä yritystä kansainvälisyyteen tosin on ilmassa: kahvilaketju Arnoldsin kauppaamien sydänpaakkelssien kylkiäiseksi sai tarra-arkin, josta olisi näppärästi saanut napattua ”Mennäänkö naimisiin?”-tarran munkkilaatikon kylkeen.

Jumaleissön, miten romanttista. Melkein harmitti, että olen jo naimisissa.

Jee, iloisia kulttuuriuutisia! Lappeenrannan maakuntakirjastossa tehtiin vuonna 2011 yli miljoona lainaa.

Erityisesti ilahduttaa se, että ja lasten ja nuorten lainojen määrä kasvoi yli 10 prosenttia edellisvuodesta. Nuori polvi ei ehkä olekaan menetettyä kauraa vaan heille suunnatut satutunnit, kirjavinkkaukset ja tapahtumat ovat tuottaneet hedelmää. Eläköön kirjasto!

Rattijuopumuksia kauhistellessa tulee helposti mittavirhevika.

Viime vuonna kuoli liikenteessä 288 ja rattijuopumuksia näistä oli n 80.

Joka neljäs kuolema oli siis rattijuopumuksesta johtuva tragedia.

Olisiko Suomi paljonkin parempi  ja turvallisempi maa jos rattijuopumus saataisiin kitkettyä?

Uhreja olisi neljäsosa vähemmin ja vain n 10% rattijuoppojen uhreja on muita kuin hän itse, tai kyytiläisiä.

Kyse on siitä,että lähes kaikki kuolemat johtuvat riskien otosta ja ajovirheistä.

Hirvet tappavat vajaan 10 henkeä vuodessa ja joskus varmaan keliolosuhteet ovat vaan niin huonot ,että vahinkoja sattuu.

Tosiasia kuitenkin on että kun juopunut päättää lähteä liikenteeseen,hän ottaa hirveän riskin,mutta onko selvän kuskin riskinotto jotenkin lieventävä asia?

Jos ajaa 40km/h alueella 70km /h eikä piittaa jalankulkijoista suojatiellä,ei pidä maantiellä turvaväliä,ajaa kolmion takaa eteen,ohittaa vaikka ei ole näkyvyyttä,paahtaa luikkaalla reilua ylinopeutta,ei käytä turvavöitä,puhuu kännykkään ajon aikana ,on yliväsynyt tai auto on teknisesti huonossa kunnossa,ottaa aina tarpeettoman riskin.

Rattijuopumuksia kauhistellessa meidän  on helppoa unohtaa oma vastuumme liikenteessä.

Promillerajojen lasku on vain tekopyhää alkoholipolitiikkaa,millä ei vaikuteta todellisiin liikenneongelmiin.

Aivan sama kun halutaan laittaa kaaharit kuriin nopeusrajoituksia kiristämällä,ei se mitään auta!

”jos ajan en ota” ”jos ajan en mokaa”!

Rattijuopumuksia kauhistellessa tulee helposti mittavirhevika.

Viime vuonna kuoli liikenteessä 288 ja rattijuopumuksia näistä oli n 80.

Joka neljäs kuolema oli siis rattijuopumuksesta johtuva tragedia.

Olisiko Suomi paljonkin parempi  ja turvallisempi maa jos rattijuopumus saataisiin kitkettyä?

Uhreja olisi neljäsosa vähemmin ja vain n 10% rattijuoppojen uhreja on muita kuin hän itse, tai kyytiläisiä.

Kyse on siitä,että lähes kaikki kuolemat johtuvat riskien otosta ja ajovirheistä.

Hirvet tappavat vajaan 10 henkeä vuodessa ja joskus varmaan keliolosuhteet ovat vaan niin huonot ,että vahinkoja sattuu.

Tosiasia kuitenkin on että kun juopunut päättää lähteä liikenteeseen,hän ottaa hirveän riskin,mutta onko selvän kuskin riskinotto jotenkin lieventävä asia?

Jos ajaa 40km/h alueella 70km /h eikä piittaa jalankulkijoista suojatiellä,ei pidä maantiellä turvaväliä,ajaa kolmion takaa eteen,ohittaa vaikka ei ole näkyvyyttä,paahtaa luikkaalla reilua ylinopeutta,ei käytä turvavöitä,puhuu kännykkään ajon aikana ,on yliväsynyt tai auto on teknisesti huonossa kunnossa,ottaa aina tarpeettoman riskin.

Rattijuopumuksia kauhistellessa meidän  on helppoa unohtaa oma vastuumme liikenteessä.

Promillerajojen lasku on vain tekopyhää alkoholipolitiikkaa,millä ei vaikuteta todellisiin liikenneongelmiin.

Aivan sama kun halutaan laittaa kaaharit kuriin nopeusrajoituksia kiristämällä,ei se mitään auta!

”jos ajan en ota” ”jos ajan en mokaa”!

Kassakoneet kilisivät kuulemma rivakasti loppiaisena täällä Etelä-Karjalassakin. Omaa silminnäkijähavaintoa minulla ei asiasta valitettavasti ole, raahauduin vasta illansuussa lähikauppaan sipsiostoksille ja sain kaikessa rauhassa vaellella hyllyjen välissä ilman mainittavaa tungosta. Sinänsä oikein mukava asia silloin, kun iloinen eilisilta vielä painaa hennoilla harteilla ja tuntemattomien ihmisten kohtaaminen pelottaa.

Iloiseen iltaan oli oikein hyvä syy, ystävän valmistujaisjuhlat. Juhlailta oli valittu sitä tosiasiaa silmällä pitäen, että dagen efter olisi pyhäpäivä ja näin ollen suurin osa juhlavieraista vapaa ikävistä velvollisuuksista, kuten työnteosta. Pyhäpäivän sijoittuminen arkipäivälle antoi myös aiheen olettaa, että anniskeluravintoloissa olisi aaton kunniaksi käytössä lauantaihin verrattavat aukioloajat. No, ei ollut. Ei ainakaan siinä baarissa, jossa me olisimme halunneet iltamme viettää loppuun saakka.

Lappeenrannan teatterin rakentamisessa pitää muistaa sen olevan kulttuuritarjontaa aivan kuten on esimerkiksi urheilun  seuraaminenkin.Jonkun mielestä teatteri on elitististä ja toinen pitää penkkiurheilua junttina.Kyse on samasta asiasta,yhteiskunnan eli veronmaksajien tarjoamasta viihteestä.Mikään kulttuurin muoto ei ole sen elitistisempää kuin muukaan,kyse on omista mieltymyksistä,tilaisuudet ovat avoimia kaikille.Kulttuurin tarkoituksena on  antaa ihmisille elämyksiä ja ajattelemisen aihetta jotta jaksaa tarpoa tässä kaamoksessa,(Saipan matseista saa ainakin funtsimista).Suurin ero lienee se,että teatterissä esiintyjät kiroilevat ja lätkämatsissa katsojat.Kaupunki maksaa osan teatterilippujen hinnoista,mutta niinhän se maksaa myös penkkiurheilusta.Paljonkohan olisi lipun hinta jos jäähalli olisi Saipan omistama ja hallinnoima,ei Kisapuistoa ole tarkoitettu vain lätkän pelaamiseen vaan yleisöä varten,pelaaminenhan onnistuisi myös rättihallissakin jos yleisöllä ei olisi väliä.Teatterissa käy noin 30000 katsojaa ja matseissa n 70000 vuodessa..Tämä olisi melko ikävä kylä ilman kulttuuria,rahaa tosin säästyisi ,mutta voisipa  porukka alkaa äänestämään jaloillaan.